Vanhustenhoidon harharetket

  Onko digitaalisista ratkaisuista hyötyä vanhustenhoidossa? Vanhustenhoidossa on käytössä tai kehitteillä monia digitaalisia ratkaisuja, jotka oikein käytettyinä voivat parantaa vanhusten hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta. Etähoito ja -hoiva tarkoittavat sitä, että vanhusten terveyttä ja hyvinvointia seurataan ja tuetaan etäyhteyden avulla, esimerkiksi puhelimen, tabletin tai tietokoneen välityksellä. Etähoito ja -hoiva voivat mahdollistaa vanhusten pidempiaikaisen asumisen omassa kodissaan. Etähoito ja -hoiva voivat myös lisätä vanhusten yhteydenpitoa hoitajiin, omaisiin ja muihin ihmisiin. Robotiikka ja älyteknologia tarkoittavat sitä, että vanhusten arkea ja hoitoa helpotetaan erilaisten robottien ja älylaitteiden avulla. Robotiikka ja älyteknologia voivat esimerkiksi auttaa vanhuksia liikkumaan, nostamaan, muistamaan, kommunikoimaan ja viihtymään. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan kehitys kehittyy. Seuraan mielenkiinnolla.

  Vanhustenhoidon henkilöstöongelmia Vanhustenhoidon henkilöstön määrä ja osaaminen ovat jo kauan olleet riittämättömiä suhteessa vanhusten palvelutarpeisiin ja hoivan laatuvaatimuksiin. Vanhustenhoidossa on ollut jatkuvaa hoitajapulaa, joka on johtanut siihen, että hoitajat ovat ylikuormitettuja, uupuneita ja vaihtavat alaa. Henkilöstön vaihtuvuus on myös heikentänyt hoitokulttuuria ja työyhteisön ilmapiiriä. Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat vähäisiä. Henkilöstö e osallistu riittävästi vanhustenhoidon suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. Henkilöstön ääni ja näkemykset eivät tule kuulluiksi ja huomioiduiksi vanhustenhoidon päätöksenteossa ja valvonnassa. Henkilöstön osaamisvaje taas ilmenee ikääntyneiden erityistarpeiden ja sairauksien tuntemuksessa kuten muistisairauksissa, kaatumisissa ja lääkehoidossa. Osaamista tulisi olla enemmän ratkaista vanhusten yksinäisyyden, turvallisuuden ja elämänlaadun kysymyksiä. Riittääkö halua ja kykyä näiden ongel

  Kotihoidon ja ympärivuorokautisen vanhushoivan laatu? Vanhustenhoidon laadun valvonta koskee sekä kotihoitoa että ympärivuorokautista hoivaa. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että vanhustenhoito on asiakaslähtöistä, turvallista, inhimillistä ja ammattitaitoista. Valvonnan keinoina ovat muun muassa tarkastukset, kantelut, valitukset, raportit, selvitykset, tilastot, mittarit ja indikaattorit. Aluehallintovirastot (AVI) tarkastavat vanhustenhoidon yksiköitä ja palveluntuottajia säännöllisesti ja epäkohtien ilmetessä. AVI:t voivat antaa huomautuksia, määräyksiä, kieltoja tai sakkoja palveluntuottajille, jos ne havaitsevat laiminlyöntejä tai puutteita vanhustenhoidon laadussa. AVI:t myös käsittelevät asiakkaiden ja omaisten tekemiä kanteluita ja valituksia vanhustenhoidon palveluista. Valvira on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, joka ohjaa ja valvoo vanhustenhoidon laatua ja lainmukaisuutta valtakunnallisesti. Valvira antaa ohjeita ja suosituksia vanhus

  Hyvinvointialueiden vastuu vanhustenhoidon laadussa? Valvooko kukaan? Hyvinvointialueet ovat vastuussa vanhustenhoitoon liittyvistä palveluista, kuten kotihoidosta, palveluasumisesta, tehostetusta palveluasumisesta, laitoshoidosta, omaishoidosta, päivätoiminnasta, kuntoutuksesta ja sairaanhoidosta. Hyvinvointialueet myös päättävät, miten ja millä resursseilla vanhustenhoitoa toteutetaan alueellaan. Hyvinvointialueet ovat velvollisia kuitenkin noudattamaan vanhuspalvelulakia, joka säätää ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Vanhuspalvelulain mukaan hyvinvointialueiden on huolehdittava, että vanhustenhoito on asiakaslähtöistä, turvallista, inhimillistä ja ammattitaitoista. Hyvinvointialueiden on myös varmistettava, että vanhustenhoitoon on osoitettu riittävästi henkilöstöä, osaamista, tiloja ja välineitä.   Kuka valvoo, onko näin tehty? Hyvinvointialueet ovat velvollisia valvomaan ja ohjaamaan alueellaan tuotettuja yksityisiä

  Mitä tarkoitan vanhustenhoidon harharetkellä Minulta on kysytty miksi blogini nimi on ”vanhustenhoidon harharetki”.Termi “harharetki” viittaa eksymiseen, väärään suuntaan menemiseen tai siihen, joka on mennyt pieleen tai ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Harharetkestä voi myös oppia mikäli siihen suhtautuu paneutuvasti ja tutkivasti. Kelläpä ei olisi epäonnistuneita projekteja ja pieleen menneitä suunnitelmia, jotka eivät tuota toivottuja tuloksia. Harharetki parhaimmillaan voisi olla haastava ja epävarma aika, joka voi myös johtaa suurempaan itsetuntemukseen ja kasvuun. Se voi olla tarkoituksellinen prosessi, jossa henkilö, yhteisö tai yhteiskunta kyseenalaistaa tai tutkii omia uskomuksiaan, arvojaan tai elämänkatsomustaan. Vanhustenhoidossa näyttää ettei harharetkistä oikeasti haluta oppia vaan eksytään yhä enemmän. Niillä, joilla on vähän, halutaan ottaa se vähäkin pois. Politiikassa ja yhteiskunnassa on tehty vanhustenhoidonkin suhteen arvovalintoja, joista voidaan s

  Ajatuksia vanhuksien oikeusturvasta Apulaisoikeusasiamies on joutunut tutkimaan, ovatko hyvinvointialueet syrjineet iäkkäitä koronapotilaita rajoittamalla heidän oikeuttaan Paxlovid-lääkkeeseen. Kritiikki on kohdistunut joihinkin sairaanhoitopiireihin lääkeohjeistustoiminnassa jossa on saattanut olla kyse ikärasismista ja epäeettisestä toiminnasta. Lääkkeitä on jopa vanhentunut varastoihin. Tällaiset uutiset eivät vahvista luottamusta yhteiskunnan huolehtimiseen iäkkäistään. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Kuka voikaan ottaa Jumalan oikeudet päättää elämästä ja kuolemasta rajoittaessaan lääkkeiden saamista. Miten joku terveydenhuollon valat vannonut voikaan luulla olevansa pätevä päättämään siitä kenen elämä ja kenen henki on arvokkaampi kuin jonkun toisen?

  Yksinäisyys on viheliäinen tunne Yksinäisyys on todella vakava ja yleinen ongelma vanhusten keskuudessa. Yksinäisyys voi heikentää vanhusten fyysistä ja henkistä hyvinvointia, lisätä sairauksien riskiä ja vähentää elämänlaatua. Yksinäisyys on yksilöllinen ilmiö, johon ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua mutta kasvokkainen vuorovaikutus vanhuksen kanssa voi paljastaa sinulle mikä olisi kullekin oikea ratkaisu lievittää yksinäisyyttä. Vanhenemiseen liittyy usein suuria muutoksia, kuten puolison menetys, oma sairaus tai läheisen sairaus. Nämä muutokset voivat aiheuttaa surua, masennusta, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Monet vanhukset asuvat yksin kotona, eivätkä he saa riittävästi sosiaalista tukea. Ei ole ketään, jolle puhua tai jonka kanssa jakaa elämäänsä. Nyky-yhteiskunnassa monet sosiaaliset kontaktit ja palvelut ovat siirtyneet digitaalisiin alustoihin, kuten internetiin, älypuhelimiin ja sosiaaliseen mediaan. Monet vanhukset eivät kuitenkaan osaa käyttää näitä välineitä. Vanh