Kiireen varjoja – Palvelutalon inhimillinen puoli unohduksissa
Kiireen varjoja – Palvelutalon inhimillinen puoli unohduksissa Tehostetun palvelutalon arki näyttäytyy usein tehokkuusindikaattoreina, lakipykälinä ja tarkasti resursoituina minuutteina. Kun toimintaa ohjaavat pelkät numerot, jotain perustavanlaatuista katoaa. Unohtuu, että jokaisen oven takana asuu ihminen. Ennen aamupalaa jokainen huonokuntoinen asukas on autettava ylös vuoteesta, pestävä, puettava ja lääkittävä. Edellisestä iltapalasta on kulunut jo viisitoista tuntia. Ikääntyneelle näin pitkä paasto on kohtuuton. Seuraava ongelma odottaa heti nurkan takana: kun aamupala venyy, lounas on jo ovella. Aterioiden väliin jäävä aika kutistuu pariin tuntiin, eikä kukaan ehdi syödä kunnolla. Aikataulut on tehty järjestelmää, ei ihmistä varten. Inhimillinen kohtaaminen unohtuu. Palvelutalojen asukkaat eivät ole pelkkiä hoidettavia kohteita. He ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat lääkkeiden ja puuron lisäksi nähdyksi tulemista. Kun hoitajilla ei ole aikaa pysähtyä kuiskatun avunpyynnön...