Vanhustenhoidon harharetket

  Onko digitaalisista ratkaisuista hyötyä vanhustenhoidossa? Vanhustenhoidossa on käytössä tai kehitteillä monia digitaalisia ratkaisuja, jotka oikein käytettyinä voivat parantaa vanhusten hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta. Etähoito ja -hoiva tarkoittavat sitä, että vanhusten terveyttä ja hyvinvointia seurataan ja tuetaan etäyhteyden avulla, esimerkiksi puhelimen, tabletin tai tietokoneen välityksellä. Etähoito ja -hoiva voivat mahdollistaa vanhusten pidempiaikaisen asumisen omassa kodissaan. Etähoito ja -hoiva voivat myös lisätä vanhusten yhteydenpitoa hoitajiin, omaisiin ja muihin ihmisiin. Robotiikka ja älyteknologia tarkoittavat sitä, että vanhusten arkea ja hoitoa helpotetaan erilaisten robottien ja älylaitteiden avulla. Robotiikka ja älyteknologia voivat esimerkiksi auttaa vanhuksia liikkumaan, nostamaan, muistamaan, kommunikoimaan ja viihtymään. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan kehitys kehittyy. Seuraan mielenkiinnolla.

  Vanhustenhoidon henkilöstöongelmia Vanhustenhoidon henkilöstön määrä ja osaaminen ovat jo kauan olleet riittämättömiä suhteessa vanhusten palvelutarpeisiin ja hoivan laatuvaatimuksiin. Vanhustenhoidossa on ollut jatkuvaa hoitajapulaa, joka on johtanut siihen, että hoitajat ovat ylikuormitettuja, uupuneita ja vaihtavat alaa. Henkilöstön vaihtuvuus on myös heikentänyt hoitokulttuuria ja työyhteisön ilmapiiriä. Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat vähäisiä. Henkilöstö e osallistu riittävästi vanhustenhoidon suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin. Henkilöstön ääni ja näkemykset eivät tule kuulluiksi ja huomioiduiksi vanhustenhoidon päätöksenteossa ja valvonnassa. Henkilöstön osaamisvaje taas ilmenee ikääntyneiden erityistarpeiden ja sairauksien tuntemuksessa kuten muistisairauksissa, kaatumisissa ja lääkehoidossa. Osaamista tulisi olla enemmän ratkaista vanhusten yksinäisyyden, turvallisuuden ja elämänlaadun kysymyksiä. Riittääkö halua ja kykyä näiden ongel

  Kotihoidon ja ympärivuorokautisen vanhushoivan laatu? Vanhustenhoidon laadun valvonta koskee sekä kotihoitoa että ympärivuorokautista hoivaa. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että vanhustenhoito on asiakaslähtöistä, turvallista, inhimillistä ja ammattitaitoista. Valvonnan keinoina ovat muun muassa tarkastukset, kantelut, valitukset, raportit, selvitykset, tilastot, mittarit ja indikaattorit. Aluehallintovirastot (AVI) tarkastavat vanhustenhoidon yksiköitä ja palveluntuottajia säännöllisesti ja epäkohtien ilmetessä. AVI:t voivat antaa huomautuksia, määräyksiä, kieltoja tai sakkoja palveluntuottajille, jos ne havaitsevat laiminlyöntejä tai puutteita vanhustenhoidon laadussa. AVI:t myös käsittelevät asiakkaiden ja omaisten tekemiä kanteluita ja valituksia vanhustenhoidon palveluista. Valvira on sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, joka ohjaa ja valvoo vanhustenhoidon laatua ja lainmukaisuutta valtakunnallisesti. Valvira antaa ohjeita ja suosituksia vanhus

  Hyvinvointialueiden vastuu vanhustenhoidon laadussa? Valvooko kukaan? Hyvinvointialueet ovat vastuussa vanhustenhoitoon liittyvistä palveluista, kuten kotihoidosta, palveluasumisesta, tehostetusta palveluasumisesta, laitoshoidosta, omaishoidosta, päivätoiminnasta, kuntoutuksesta ja sairaanhoidosta. Hyvinvointialueet myös päättävät, miten ja millä resursseilla vanhustenhoitoa toteutetaan alueellaan. Hyvinvointialueet ovat velvollisia kuitenkin noudattamaan vanhuspalvelulakia, joka säätää ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Vanhuspalvelulain mukaan hyvinvointialueiden on huolehdittava, että vanhustenhoito on asiakaslähtöistä, turvallista, inhimillistä ja ammattitaitoista. Hyvinvointialueiden on myös varmistettava, että vanhustenhoitoon on osoitettu riittävästi henkilöstöä, osaamista, tiloja ja välineitä.   Kuka valvoo, onko näin tehty? Hyvinvointialueet ovat velvollisia valvomaan ja ohjaamaan alueellaan tuotettuja yksityisiä