Vanhustenhoidon harharetket

  Tekoäly tulee vanhustenhoitoon – Apua arkeen vai uhka inhimillisyydelle? Tekoälystä puhutaan nyt kaikkialla , ja se hiipii vauhdilla myös meidän ikäihmisten arkeen ja hoivaan. Meille saatetaan puhua älykkäistä sensoreista, roboteista ja hoitoa sujuvoittavista tietokoneohjelmista. Tekniikalla on puolensa, mutta meidän on syytä olla myös kriittisiä. Onko tekoäly todella tarkoitettu meidän parhaaksemme, vai onko se vain keino säästää siellä, missä ei pitäisi – eli ihmisten kohtaamisessa? Katsotaanpa rehellisesti tämän kehityksen molempia puolia. Suurimmat vaarat: Kone ei korvaa sydäntä Kun tietokoneet ja automaatio ottavat valtaa, vaarana on, että hoivasta katoaa se kaikkein tärkein: inhimillisyys. Kylmyys ja yksinäisyys: Suurin huoli on, että digitaalisilla laitteilla korvataan oikeita ihmisiä. Mikään ruutu, puhuva laite tai robotti ei voi koskaan korvata lämmintä kädenpuristusta, aitoa silmiin katsomista tai yhteistä kahvihetkeä. Teknologia ei saa muuttua keinoks...

  Tasapainoilua huolipuheen ja todellisuuden välillä Vanhustenhoidon ongelmista on puhuttava, jotta epäkohdat – kuten digisyrjäytyminen tai hoitokriisi – saadaan näkyviksi. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava kolikon toinen puoli. Huolipuhe voi lisätä iäkkäiden turhaa pelkoa ja kuormittaa jo valmiiksi tiukoilla olevia hoitajia. Valtaosa eläkeikäisistä elää omassa kodissaan itsenäisesti ilman raskaita palveluja. Vanhuus itsessään ei ole sairaus tai kriisi, vaan elämänvaihe, joka ansaitsee kunnioitusta. Ongelma ei useinkaan ole ikääntyvissä ihmisissä, vaan siinä, miten joustamattomaksi ja kasvottomaksi ympäröivä yhteiskunta on rakennettu. Me emme voi vaatia muistisairaalta tai voimansa menettäneeltä vanhukselta täydellistä digiosaamista. Yhteiskunnan on uskallettava olla keskeneräinen ja tarjota vaihtoehtoja: puhelinsoittoja, paperisia kirjeitä ja aitoja, eläviä kohtaamisia. Vasta kun huolehdimme siitä, ettei kukaan putoa digiviidakon rakoihin unohdettuna, voimme sanoa tot...

  Keskeneräisyyden sietäminen hoivatyössä Sosiaalisessa mediassa ja tehokkuusyhteiskunnassa palvotaan täydellisyyttä. Hoitotyössäkin voimavaroja kuluu liikaa siihen, että yritetään peitellä omaa rajallisuutta ja suorittaa päivät virheettömästi sekuntikellon kanssa. Mutta ihmisen on hyvä olla sellaisen lähimmäisen seurassa, joka hyväksyy oman rajallisuutensa. Kun hoitaja saa levätä omassa minuudessaan ilman pelkoa riittämättömyydestä, hänen voimavaransa vapautuvat antamaan aikaa vanhuksille. Vanhusten hoiva ei parane pelkillä uusilla hoito-ohjeilla, vaan sillä, miten olemme ihmisiä suhteessa toisiimme. Kun siirrämme katseen itsestämme ja kysymme, onko toinen jotain vailla, muutamme yhteiskuntaa. Silloin palvelutalon seinäkellon tikitys ei enää mittaa pelkkää kiirettä, vaan hetkiä, joissa kohdataan toisiamme tarvitsevina.

Kiireen varjoja – Palvelutalon inhimillinen puoli unohduksissa  Tehostetun palvelutalon arki näyttäytyy usein tehokkuusindikaattoreina, lakipykälinä ja tarkasti resursoituina minuutteina. Kun toimintaa ohjaavat pelkät numerot, jotain perustavanlaatuista katoaa. Unohtuu, että jokaisen oven takana asuu ihminen. Ennen aamupalaa jokainen huonokuntoinen asukas on autettava ylös vuoteesta, pestävä, puettava ja lääkittävä. Edellisestä iltapalasta on kulunut jo viisitoista tuntia. Ikääntyneelle näin pitkä paasto on kohtuuton. Seuraava ongelma odottaa heti nurkan takana: kun aamupala venyy, lounas on jo ovella. Aterioiden väliin jäävä aika kutistuu pariin tuntiin, eikä kukaan ehdi syödä kunnolla. Aikataulut on tehty järjestelmää, ei ihmistä varten.  Inhimillinen kohtaaminen unohtuu. Palvelutalojen asukkaat eivät ole pelkkiä hoidettavia kohteita. He ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat lääkkeiden ja puuron lisäksi nähdyksi tulemista. Kun hoitajilla ei ole aikaa pysähtyä kuiskatun avunpyynnön...

  Pieniä hetkiä, suuria merkityksiä – Miten toteuttaa hauraan vanhuksen toiveita? Kun puhutaan unelmista ja toiveista, mieleemme saattavat helposti nousta suuret matkat tai suuret elämänmuutokset. Kun ihminen haurastuu, ikääntyy tai sairastuu vakavasti, unelmien mittakaava kuitenkin muuttuu. Toiveista tulee usein hetkellisiä, aisteihin liittyviä ja syvän inhimillisiä. Hauraan vanhuksen kohdalla toiveiden toteuttaminen ei vaadi suuria resursseja tai täydellistä fysiikkaa. Se vaatii pysähtymistä, kuuntelemista ja hieman luovuutta. Miten voimme tuoda iloa ja merkityksellisyyttä sellaisen ikäihmisen arkeen, jonka toimintakyky on jo hyvin rajallinen? Kuuntele rivien välistä – Toiveet asuvat muistoissa Hauraat vanhukset tai muistisairaat eivät aina osaa tai jaksa sanoittaa suoria toiveitaan. Silloin toiveet on löydettävä tarinoista. Menneisyyden vihjeet: Jos vanhus puhuu usein nuoruutensa merenranta-asunnosta, toiveena voi olla meren tuoksu tai aaltojen ääni. Aisti...

  Apuvälineet tutuiksi Monelle meistä kynnys ottaa ensimmäinen apuväline käyttöön on korkea.  Ne mahdollistavat sen, että kauppareissu onnistuu edelleen ilman apua, sukat menevät jalkaan ilman selkäkipua ja suihkussa voi käydä turvallisesti ilman pelkoa liukastumisesta. Liikkumisen tuet: Vapautta kodin ulkopuolelle Kun kävely muuttuu epävarmaksi, alkaa moni eristäytyä kotiin. Oikea liikkumisen apuväline tuo varmuuden takaisin. Kävelykeppi ja kyynärsauvat: Loistava tuki lyhyille matkoille ja lievään tasapainon epävarmuuteen. Nykyään keppejä saa myös kokoontaitettavina ja kauniissa kuoseissa! Rollaattori: Arjen todellinen monitoimikone. Se ei vain tue kävelyä, vaan siinä on istuin lepohetkiä varten sekä kori ostoksille. Ulkorollaattorissa on isot pyörät epätasaiselle maastolle, kun taas sisärollaattori on kapeampi ja ketterämpi. Pukeutumisen ja keittiön apuvälineet Sukanvetolaite: Nerokas ja yksinkertainen kouru, jonka avulla sukat saa jalkaan ilman, että tarvitsee...

  Turvallinen koti on itsenäisen elämän perusta  Oman kodin tutut seinät, tutut rutiinit ja rakkaat esineet ovat korvaamattoman tärkeitä. Suurin osa meistä haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. Ikääntymisen myötä tasapaino voi kuitenkin heikentyä ja reaktiokyky hidastua, jolloin ennen niin turvallisesta kodista saattaa huomaamatta tulla täynnä sudenkuoppia oleva esterata. Kodin turvallisuuden parantaminen ei vaadi kalliita remontteja. Usein pienet, arkiset muutokset tekevät kodista paikan, jossa asuminen on turvallista ja huoletonta sekä ikäihmiselle itselleen että hänen läheisilleen. Sano hyvästit liukkaille matoille ja kynnyksille Kaatumiset ovat yleisin ikäihmisten tapaturmien syy kotona. Tarkista ensimmäisenä lattiat. Matonalusverkot: Laita jokaisen maton alle liukuesteverkko. Erityisesti kevyet räsymatot rullautuvat helposti jalan alla. Kynnykset: Jos kodissa on korkeita kynnyksiä, ne kannattaa poistaa tai korvata matalilla luiskoilla, joihin varpa...

  Haukottelu kannattaa Haukottelua pidetään rumana tapana mutta se kannattaa. Haukottelu tuo tuoretta verta aivoille ja ja suojaa aivojamme. Tutkijoiden mukaan haukottelu osaltaan pitää keskushermostoa kunnossa. Haukotellaan siis autuaasti aivan luvan kanssa.

  Tuetaanko Suomessa syöpäpotilaita riittävästi? Tutkimus paljasti äskettäin että Suomi antaa syöpäpotilaiden kuolla muita Pohjoismaita aiemmin. Hoitoon ei pääse ajoissa. Tämä fakta oli myös lähisukulaiseni kohdalla. Tutkimuksiin pääsyä piti odottaa monta kuukautta. Syövän toteamisesta leikkaukseen hän pääsi kuuden kuukauden kuluttua. Syöpä kuului niihin kaikkein vaikeimpiin, josta selviäminen edellytti aikaista toteamista ja hoitoon pääsyä. Se oli suuri tragedia perheemme kohdalla. Hyvinvointivaltio on alkanut rappeutumaan paljon aikaisemmin kuin olemme huomanneet.

  Hyvinvointivaltio murenemassa   Hallitus haluaa leikata hyvinvointialueiden rahoituksesta 66 miljoonaa euroa 2027 ja peräti 390 miljoonaa euroa vuonna 2029. Erityisesti kasvavilta alueilta kuten Helsingistä ja muilta suurilta kasvavilta alueilta leikataan. Mihin muuhun se voi johtaa kuin ihmisten lakisääteisten hyvinvointipalveluiden murenemiseen?

  Yhteisölliseen asumiseen liian huonokuntoisia vanhuksia? Monisairaat hauraat vanhukset tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa. Yhteisöllinen asuminen on tarkoitettu heille, jotka eivät pärjää enää yksin kotona, mutta eivät hyvinvointialueiden kriteerien mukaan tarvitse ympärivuorokautista hoitoa. Turvallisuus ei ole taattu, jos liian huonokuntoinen otetaan yhteisölliseen asumiseen. Säästösyyt eivät saa mennä turvallisuuden edelle! Yhteisöllisen asumisen lähtökohta on, että ihminen voi tilata erilaisia palveluja kotiinsa. Hauras vanhus ei siihen pysty.

  Kun helle uuvuttaa: Tunnista ikäihmisen lämpöuupumuksen vaaranmerkit ajoissa Kesän lämpimät päivät ovat monelle odotettua aikaa, mutta ikäihmiselle pitkittynyt hellejakso voi olla vakava terveysriski. Vanhetessamme kehomme kyky säädellä lämpötilaa heikkenee, eikä janon tunne enää varoita kuivumisesta yhtä tehokkaasti kuin ennen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan helteen aiheuttamat terveyshaitat lisääntyvät merkittävästi, kun asunnot eivät enää viilene öisin. Tämän vuoksi ikäihmisen uupumista helteellä ei pitäisi koskaan kuitata pelkkänä ”kesäväsymyksenä”. Lämpöuupumus on hoitamattomana vaarallisen lämpöhalvauksen esiaste. Omaisena tai hoitajana sinun on tärkeää tuntea oireet ja tietää, miten toimia. Miten helleuupumus oireilee ikäihmisellä? Ikääntyneellä lämpöuupumuksen oireet voivat hiipiä salakavalasti usean tunnin tai päivän aikana. Merkit eivät aina ole fyysisesti ilmeisiä, vaan ne voivat näkyä myös käytöksessä. Kiinnitä huomiota näihin hälytysmer...

  Hoivakodeissa asuu paljon väestöä Suomessa yli 50 000 ikääntynyttä on palveluasumisen piirissä, ja heistä yli 90 prosenttia on hoivakodissa, jossa on henkilöstöä töissä myös yöaikaan. Asumisaika on lyhentynyt koska hoivakotipaikan saa nykyään myöhäisemmässä vaiheessa. Aivan liian moni joutuu odottamaan liian pitkään tarvitsemaansa hoivakotipaikkaa. On tärkeää että hoivan laatu ja henkilöstömitoitus on oikea!

  Kristilliset arvot korostuvat vanhuudessa Moni vanhus haluaa kristillisi ä asioita kuten lukea raamattua, laulaa ja lausua iltarukouksen. Kristillisille vanhuspalveluille on kysyntää. Seurakuntayhteyden säilyttäminen on monille tärkeää vaikka asuisi hoitokodissa.  Jumala antaa turvaa!

  DIGITALISAATIO JA TEKOÄLY Tutkimusten mukaan jopa 44 prosenttia tämän hetken työvoimasta tarvitsee uudelleenkoulutusta esimerkiksi tekoälyn, data-analytiikan ja kyberturvan alueilla. Nämä ovat taitoja, jotka ratkaisevat, kuka tulevaisuudessa pärjää. Olen skeptinen siihen ovatko nämä taidot oleellisia vanhustenhoidossa. Varsinkin jos tekoäly tulevaisuudessa kykenee inhimillisen kaltaiseen päättelyyn, pelkään että päättely saattaa olla kohtalokasta. On syytä olla huolissaan.

  Mitä kun teknologia ei toimi eikä vanhus osaa käyttää sitä? Saimme lukea taannoin, että vanhus hälytti huoneessaan turvarannekkeensa kautta 11 kertaa apua tunnin aikana, mutta kukaan ei kuullut. Hoivakodin puhelimet olivat pois päältä, ja vanhus kuoli yksin apua saamatta. Tässä kyseessä oli laiminlyönti hoitajien puolelta. Paitsi henkilökunnan välinpitämättömyys teknologiaa ja hyvää hoitoa kohtaan, teknologia saattaa pettää. Ranneke saattaa lakata toimimasta ja videoyhteys pettää. Teknologiaan ei tule luottaa liiaksi.

  Vanhusten kuntoutus kannattaa Säästöjen vuoksi vanhusten kuntoutuksesta on monasti luovuttu vaikka kuntoutus toisi ja säilyttäisi toimintakykyä pärjätä kotona. Liikuntakyky ja yleiskunto voi heikentyä vanhuksilla monesta syystä mutta lihakset vahvistuvat, kun niitä käytetään.Sairaalaan joutuminen heikentää lähes aina liikuntakykyä. Jos liikuntakyky on ollut heikko jo sairaalan joutuessa, saattaa se heikentyä parissa viikossa niin, että kotona itsenäisesti pärjääminen ei ole enää mahdollista. Kuntoutuminen on mahdollista jos vanhus itse on motivoitunut!

  Auttaisivatko yhdistykset kotihoidossa? Taas yksi uusi avaus. Yhdistykset kotihoidon avuksi. Kannattaa muistaa että tällöin myönnetään yhteiskunnan pienempi vastuu. Saattaa auttaa kun kotitalousvähennystä voitaisiin käyttää laajemmin. Entä varattomat vanhukset? Miten heidän käy?

  Hoitajia oltava riittävästi Hoivakotien tilanne on vain huonontunut. Hoitajia olisi oltava hoidettavien tarpeisiin nähden riittävästi. Näin ei ole. Omavalvontahan ei toimi jos hoitokotien toiminta on pielessä. Puutteita ei ole korjattu. On selvää että riippumatonta valvontaa tarvitaan omavalvonnan lisäksi. Mikä on pielessä? Hallituksella olisi valta suunnata hoitajia vanhustenhoitoon muttei se niin tee.

  RANNEKE EI PELASTA VANHUSTA Vanhus kuoli hoivakodissa Espoossa, koska henkilökunnan hälytyspuhelimien akut olivat loppu. Voi vain kuvitella mikä hätä vanhuksella oli hänen hälyttäessään apua hälytysrannekkeellaan 11 kertaa tunnin aikana. Hälytyksiin ei reagoitu. Niitä ei kuultu. Kyseessä oli vakava laiminlyönti. Teknologia ei toimi mikäli ihminen ei ole ajan tasalla.