Tuttuuden turva: Miksi muistot, esineet ja läheiset ihmiset kantavat elämän loppuun saakka

Kun ihminen ikääntyy tai muuttaa uuteen asuinympäristöön – kuten hoivakotiin –, hänen maailmansa muuttuu usein peruuttamattomasti. Suuret elämänmuutokset voivat herättää turvattomuutta ja hämmennystä. Siksi tuttujenesineiden, tuttujen asioiden ja tuttujen ihmisten mukana kulkeminen elämän loppuvaiheessa ei ole vain mukavuustekijä, vaan se on henkisen hyvinvoinnin ja arvokkaan elämän elintärkeä perusedellytys.

Nämä tutut ankkurit pitävät meidät kiinni omassa identiteetissämme silloinkin, kun muisti alkaa reistailla tai keho heiketä.

Esineet, joissa asuu elämä

Kodin muuttuminen pienemmäksi huoneeksi hoivakodissa vaatii usein luopumista. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että kaikkein merkityksellisimmät esineet saavat seurata mukana. Kyse ei ole materiasta, vaan esineiden kantamista muistoista:

Rakas kahvikuppi, josta on juotu aamukahvit vuosikymmenten ajan, tuo jokaiseen aamuun jatkuvuuden tunnetta.

Seinällä riippuvat perhevalokuvat muistuttavat joka päivä siitä, kuka minä olen, mistä tulen ja keitä olen rakastanut.

Vanha, tuttu nojatuoli tai peitto luo fyysistä turvallisuuden ja tutun tuoksun tuntua uudessa, vieraassa huoneessa.

Esineet toimivat siltana menneisyyteen. Kun muisti hämärtyy, tutun esineen koskettaminen tai katseleminen voi herättää sekunneissa syvän rauhan ja tuttuuden tunteen.

Tuttujen rutiinien ja tapojen voima

Mukanakulkeminen tarkoittaa myös tuttujen arjen asioiden säilyttämistä. Jos ihminen on aina halunnut lukea aamulehden ennen aamiaista, kuunnella iltauutiset radiosta tai harjata hiuksensa tietyllä tavalla, näiden rutiinien tulisi jatkua.

Tuttuus luo ennakoitavuutta. Kun ympäröivä maailma saattaa tuntua vieraalta tai pelottavalta, tutut arjen rituaalit tuovat hallinnan tunnetta ja rauhoittavat mieltä. Ne viestivät ikäihmiselle, että hänen oma elämänsä jatkuu yhä, eikä se ole katkennut.

Ihminen tarvitsee ihmistä loppuun saakka

Kaikkein suurin ja tärkein ankkuri on kuitenkin toinen ihminen. Tuttujen läheisten – perheen, ystävien tai pitkäaikaisten ystävällisten kasvojen – läsnäolo on korvaamatonta.

Läheisen ääni, tuttu nauru tai kädestä pitäminen voivat rauhoittaa silloinkin, kun sanat eivät enää riitä tiedon välittämiseen. Läheiset ovat ikäihmisen elävää historiaa. Kun hoitohenkilökunta ja omaiset toimivat yhdessä, varmistetaan, että vanhuksen ympärillä säilyy rakkauden ja tuttuuden kehä elämän viimeisiin hetkiin saakka.

Tehdään tilasta koti

Meidän tehtävämme vanhustenhoidossa on varmistaa, että elämän loppuvaihe ei ole tyhjenemistä, vaan tuttujen, kauniiden asioiden ympäröimää arvokasta aikaa. Kun tuomme mukanamme palasen sitä vanhaa tuttua maailmaa, luomme ympäristön, jossa on hyvä, turvallista ja levollista elää – loppuun saakka.