Koira ja vanhus

Puistonpenkillä istui vanha mies, silmät sumeat ja katse kaukana. Hänen vierellään istui harmaantunut koira.

Mies ja koira olivat toistensa muisti. Viisitoista vuotta oli eletty yhdessä ja muistoja oli paljon.

Koira oli ollut siinä hänen työuransa päätyttyä. Se oli siinä kun rakennettiin elämää uudelleen.

Koira katseli miestä ja jakoi muistot.

He kävelivät pois puistosta, askel askeleelta, muistot mukanaan. He eivät tienneet, mitä huominen toisi.