Vanhustenhoidon harharetket

  Pidetäänkö vanhusten hoitoa tärkeänä? Hallitus jakaa rahaa siihen mitä se pitää tärkeänä. Tunnin junaan riittää rahaa mutta vanhusten hoidosta säästetään. Ympärivuorokautiseen hoitoon ei pääse helposti sillä kriteerejä on tiukennettu ja yhä tiukennetaan. Ammattilaiset ja vanhustutkijat pelkäävät että yksinäisiä vanhuksia kuolee kotiinsa kun monet apua tarvitsevat vanhukset eivät pääse edes yhteisölliseen asumiseen. Yhteisöllinen palveluasuminen on lakisääteisesti uusi asumismuoto, joka sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen välimaastoon. Yhteisöllisessä palveluasumisessa yöllä hoitajia ei ole. Se ei siis ole ympärivuorokautista hoitoa. Rahaa yhteiskunnassa on niihin asioihin, joita pidetään todella tärkeinä. Miksi vanhustenhoito ei kuulu tärkeisiin asioihin?

  HYVINVOINTIALUEISTA PAHOINVOINTIALUEITA Palveluverkostoa ollaan karsimassa. Hallitus leikkaa julkisesta terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista. Poliitikot päättävät mitä karsitaan. Samaan aikaan yksityislääkäripalkkioiden korvauksia korotetaan sadoilla miljoonilla euroilla. Perusteeksi esitetään lääkäripalvelujen parempaa saatavuutta. Vanhukset eivät tästä pääse hyötymään koska suurella osalla ei ole ostovoimaa. Julkisen terveydenhuollon käyttömaksuja korotetaan ennennäkemättömästi ja se entisestään heikentää suuren vanhusten joukon maksukykyä.

  Ratkaisevatko toiminnanohjausjärjestelmät kotihoidon ongelmat? Toiminnanohjausjärjestelmien tarkoitus on mitoittaa kotihoitajien työtä ja tuoda vastaus henkilöstöpulaan. Järjestelmän on sanottu tuovan helpotusta hoitajien työn kuormittavuuteen. Tekniikka harvoin sinällään tuo vastauksia vanhustenhoidon ongelmiin, joita ovat henkilöstöpula ja hoidon puutteellinen osaaminen, koska vanhusten sairaudet ovat yhä enemmän moninaisia ja elämäntilanteet vaihtelevat. Kukaan ei enää tunnu puhuvan hoidon laadun kehittämistä. Säästöjä sen sijaan etsitään.

  Eutanasia hirvittää Kansalaisaloite eutanasian sallimisesta tulee eduskunnan käsittelyyn. Mitä jos masentunut vanha ihminen pyytää elämän lopettamista lääkäriltä? Toteutetaanko toive? Yksinäisyys, menetykset ja sairaudet ajavat monet masennukseen. Masennuksesta voi myös toipua ja avunsaannin toivoisi kohdistuvan ihmisarvoisen elämän vaalimiseen. Miksi ei vain voisi kehittää inhimillistä hoitoa ja mahdollisimman arvokkaan ja kivusta vapaan kuoleman antamista kuolevalle.

  VANHUKSEN TOIMIVA ARKI Vanhuksen toimivan arjen tukeminen edellyttää, että kaikki asianosaiset tietävät, millainen vanhuksen arki on ja miten hänen toimijuuttaan voidaan tukea eri tilanteissa. Esimerkiksi, mitä se edellyttää, että muistisairas iäkäs saa palvelua, joka tukee omannäköistä ja turvallista elämää. Mediasta luemme ja lähipiiristä valitettavasti tiedämme jatkuvasti tapauksista, joissa muistisairaat eivät saa tarvitsemiaan vanhuspalveluita riittävästi. Omaiset usein oman työnsä ohella koettavat paikata tilanteet. Psykologisesti vanhuus merkitsee luopumista tai sopeutumista mutta myös elämän mukanaan tuomia muistoja ja tyytyväisyyttä. Monet t ämän päivän vanhukset ovat hyväkuntoisempia ja terveempiä kuin aikaisempi sukupolvi ja he ovat tottuneet ilmaisemaan omia henkilökohtaisia tavoitteitaan ja tarpeitaan. T oimintakyvyn rapistuessa ja vakavampien sairauksien tullessa useimmat kuitenkin tarvitsevat asioidensa ajajia ja puolestapuhujia.

  EETTINEN VANHUSTEN HOITO? Eettinen vanhuksista huolehtiminen edellyttää yhteistoimintaa ja verkosto-osaamista vanhustyön ammattilaisten, eri yhteisöjen ja omaisten kesken. Omaiset hoitavat tänä päivänä vanhuksensa mutta tilanne on huono jos omaisia ei ole Vanhustyön johtamisen tulisi korostaa yhteistoimintaa sosiaali- ja terveysalalla, jotta vanhusten eettinen hoito olisi mahdollista myös sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien vanhusten kohdalla, joilla ei ole omaisia vaatimassa parempaa kohtelua. Parhaimmillaan verkostoon kuuluvat voi si vat rakenta a yhdessä parempaa vuorovaikutusta ja eettistä hoivaa .

  VANHUSPOLITIIKKAA V anhustenhoidon toimintakäyt ä nnöt ja työntekijöiden sekä muiden asianosaisten mahdollisuudet toimia ovat sidoksissa vanhuspolitiikkaan ja organisaatioiden tapaan toimia. Yhteiskunnan ajattelumallit vaikuttavat siihen, miten vanhustenhoito ja palvelut rakennetaan, millainen hoito on riittävää, kuinka paljon ja millaisia palveluita tarvitaan sekä miten tarvittavat palvelut kohdennetaan. Kuitenkin jokainen vanhu ksen kanssa toimija voi omalla panoksellaan edistää paremmin toimimista ja lisätä iäkkäiden hyvinvointi a . Verkoston potentiaalilla toimintakulttuuria voi muuttaa huomattavasti. Vanhustenhoidon toimintakulttuurin uudistaminen edellyttää toiminnan taustalla olevien käsitysten ja ajattelumallien tarkastelua. Tällöin vanhustyöhön osallistuvat joutu vat oman mukavuusalueensa ulkopuolelle mutta se on välttämätön edellytys uusille ajattelumalleille ja uudistusten tekemiselle. Ajattelumallit näkyvät teoissa. Ajattelumallit ja käsitykset määrittävät