Vanhustenhoidon harharetket

  Yhteisöllisen asumisen ja ympärivuorokautisen palveluasumisen ero Monikaan ei tunne eroa yhteisöllisen asumisen ja ympärivuorokautisen palveluasumisen välillä. Yhteisöllinen asuminen on palvelua, jossa vanhuksilla on omat asuntonsa. He vastaavat monista askareista kuten pyykinpesusta itse tai omaiset järjestävät tai ostavat palveluja. Hoitaja ei ole paikalla ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa vanhus asuu palvelukodissa, jossa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden ja hoitoon kuuluu laajemmin palveluita. Yleisesti ottaen vain hyväkuntoinen vanhus pärjää yhteisöllisessä asumisessa.

  Ikäsyrjintää? Vanhusasiavaltuutettu vaatii ikäsyrjinnän kitkemistä. Vanhusten kohdalla ikäsyrjintä näkyy perus- ja ihmisoikeuksien vaarantavien ilmiöiden taustalla. Tällaisia ilmiöitä ovat hoitopaikkojen riittä mättömyys , terveysongelmien hidas hoito ja digitalisaatio. Useat iäkkäiden oikeudet vaarantavat ongelmat olisivat vanhusasiavaltuutetun mukaan ratkaistavissa tai helpotettavissa suunnitelmallisella ikäsyrjinnän torjumisella. Harmi vain ettei hallitus panosta asiaan lainkaan.

  Yksityisiä hoitopaikkoja olisi Samaan aikaan kun hyvinvointialueet kamppailevat löytääkseen vanhuksille hoitopaikkoja, yksityisillä hoivafirmoilla on reilusti vapaita paikkoja.  Hyvinvointialueet sijoittavat vanhuksia liian usein kauas kotikunnista, koska läheltä ei ole löytynyt sopivia hoitopaikkoja. Vanhusten hoitopaikoista ei olisi pulaa, sillä yksityisillä firmoilla on reilusti vapaita paikkoja. Suurin osa hyvinvointialueista säästää, eivätkä ne mielellään osta yksityisiä palveluita. Harvalla vanhuksella on itse varaa maksaa asuminen yksityisessä hoivakodissa.

  Kenellä on varaa hankkia muistisairauden hidastamisen lääkkeet? Muistisairaudet koskettavat suoraan tai läheisenä yli miljoona suomalaista. Puolet omaishoitajista hoitaa muistisairasta läheistään. Alzheimerin tautiin on olemassa hidastavia biologisia lääkkeitä mutta niistä on hyötyä vain, jos ne saadaan käyttöön. Yhdysvalloissa lääkkeet etenevät käyttöön nopeammin kuin Suomessa ja muualla Euroopassa. Suomessakin niitä saa mutta maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa. Tutkimukseen pitäisi satsata, niin diagnostiikkaan kuin lääkkeisiinkin. Potilaille lääkkeet ovat siis saavuttamattoman kalliita. Harva saanee niitä vielä vaikka uusi lääke hidastaa taudin etenemistä, ei ainoastaan helpota oireita.